Kelpaisiko eheytys?

Pohdiskelen tällä kertaa eheyttämistä ja sitä mitä se tarkoittaa ajassa, jota elämme.

Perinteisesti eheyttämisellä on tarkoitettu kaikkia sellaisia keinoja, joita on käytetty homoseksuaalien "käännyttämiseksi" heteroseksuaaleiksi (määritys omani). En mene eheyttämisen historiaan sen koommin, koska en tunne sitä hyvin ja koska sillä ei ole käsiteltävän aiheen suhteen merkitystä. Totean vain, että eheytystä on tehty ja tulokset eivät käsittääkseni missään ajassa tai kulttuurissa ole olleet kovin mieltäylentäviä - eli eheytymistä ei ole tapahtunut.

Leikitään alkuun pieni ajatusleikki. Kuvitellaan, että Montanus on homoseksuaali, mutta syystä tai toisesta haluaisi olla hetero. Kuvitellaan myös, että Montanus on niin ujo, ettei uskalla itseä kysyä "apua", joten Montanus tarvitsisi pientä jeesiä, jotta pääsisi eteenpäin. Montanus pyytääkin nyt juuri sinua, voisitko hieman selvitellä miten eheytyshoitoihin pääsee. Ja koska lukija on ystävällinen, hän ottaa tehtävän vastaan.

No, mitenkäs lähtisit etsimään? Minne soitat?

Pikagoogletus antaa itselleni ymmärtää, että mitään organisoitua toimintaa ainakaan Suomessa ei ole, vaan kyse on lähinnä siitä, että yksityishenkilöt (siis toki ihan mielenterveysalan ammattilaiset) saattavat "salassa" antaa jonkinlaisia eheytyshoitoja. Muutenkin on helppo saada käsitys, jonka mukaan eheytyshoitoihin saattaa päätyä lähinnä homoseksuaaleja, joilla on tausta uskonnollisissa yhteisöissä.

No, itselläni ei ole mitään sitä vastaan jos mielenterveysalan ammattilaiset antavat hoitoja, joihin heillä ei ole pätevyyttä tai jos hoidot muutenkin ovat sopimattomia, että heidät saatetaan teoistaan vastuuseen. Mutta, eheytyshoitojen kieltämisellä tässä ajassa ei ole kyse tästä.

Kyse on transaktivismista ja sen tavoitteista.

Tulen jatkossa luultavasti jauhamaan reilusti sateenkaariaktivismista, joten on syytä lyödä pöytään muutama perusnaula, joihin ajatteluni perustan. Tässä ensimmäinen, ja kaikkein merkittävin.

Homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus ovat kaksi eri asiaa ja niillä on hyvin vähän yhteisiä tekijöitä. Näin ollen myös homoaktivismi ja transaktivismi ajavat täysin erilaisia tavoitteita. Tämä johtuu siitä, että sekä hetero- että homoseksuaalisuus määritellään ihmisen biologisen sukupuolen perusteella. Heteroseksuaalisuus on luonteeltaan seksuaalista viehättymistä vastakkaisen sukupuolen edustajasta ja homoseksuaalisuus on viehättymistä saman sukupuolen edustajasta. Vastaavasti biseksuaalisuudessa ihmisen biologisella sukupuolella ei ole väliä, vaan biseksuaali kykenee viehättymään kumman tahansa biologisen sukupuolen edustajasta.

Transseksuaalisuus määritellään eri tavalla - siinä kyse ei ole biologisesta sukupuolesta (eli englanniksi "sex"), vaan sukupuolen kokemisesta ("gender"). Kun todetaan, että transnainen on nainen tai että transmies on mies, niin oikeasti sanotaan, että biologinen mies voi olla nainen ja että biologinen nainen voi olla mies. 

Nyt mielen valtaa kiusaus ottaa kantaa voiko näin olla, mutta eipä mennä nyt siihen, vaan pysytään aiheessa - pointti on siis se, että homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus määritellään eri tavalla - yhden pohja on biologiassa ja toisen subjektiivisessa kokemuksessa.

Ongelma tässä on toki se, että molemmat määritelmät eivät voi olla "totta" yhtäaikaa. Kuvitellaan tässä tilanne, jossa Montanus on jatkanut elämäänsä homoseksuaalina ja haluaa järjestää vanhat kunnon homobileet, joihin ovat tervetulleita vain homomiehet. Nyt kuitenkin jonossa on transmiehiä, jotka väittävät olevansa, noh, miehiä, mutta koska he ovat kiinnostuneita miehistä, niin ovat sitten homoseksuaaleja. Montanus, koska on periaatteen (ja logiikan) mies, ei tällaista peliä hyväksy, jonka johdosta transmiehet jäävät oven ulkopuolelle. Peruste on se, että homoseksuaaleilla on oikeus omiin tiloihinsa ja piste. Asian varjopuoli on toki se, että transmiehet kokevat nyt tulleensa syrjityiksi.

Mitä asialle voisi tehdä? Minulla ei ainakaan ole minkäänlaista ratkaisua ja epäilen että voiko sellaista ollakaan, koska on mielestäni täysin selvää, että jos sukupuolisuudella on erilaisia määrityksiä niin törmäyksiä ei voi välttää.

Pitkän lenkin jälkeen takaisin aiheeseen - lukija saattoikin jo arvata mitä ajan takaa. Eli nykyisin eheyttämishoitojen kriminalisoimissa ei ole kyse homoseksuaalien eheyttämisestä vaan nimenomaan transseksuaalien eheyttämisestä.

Montanuksen kaverin tytär Marion on teini-ikäinen nuori, joka kärsii sukupuolidysforiasta, eli hänellä on jatkuvasti läsnäoleva tunne, että hän on poika, jonka täytyy elää tytön kehossa. Dysforia on jatkunut jo sen verran pitkään, että hän haluaa tehdä asialle jotain. Hän menee klinikalle, ja toteaa lääkärille olevansa transseksuaali ja haluavansa asiaankuuluvat hoidot, joiden tarkoitus on korjata hänen sukupuolensa vastaamaan hänen todellisuuttaan.

Ja nyt tarkkana, sillä vaaranpaikka on nimenomaan tässä. Eli miten lääkärin, psykiatrin, yms. ammattilaisen pitäisi suhtautua asiaan? Tässä on (ainakin) kaksi koulukuntaa, ns. perinteinen (määritys omani, en paremapaakaan keksi) ja affirmatiivinen malli. Perinteisen mallin mukaan ammattilainen ei usko nielemättä mitä asiakas/potilas kertoo, vaan haluaa selvittää perinpohjin mistä on kyse, eli voiko taustalla olla jonkinlainen mielenterveyshaasteita, traumattisuutta, tms. Varsinkin kehoon kajoaviin toimepiteisiin suhtaudutaan äärimmäisen varovasti, sillä niissä tie on vain yhteen suuntaan ja niistä ei ole paluuta. Eli maalaisjärjellä ajateltuna lääkäri tekee tässä työnsä. 

Tälle on transaktivismissa oma käsitteensä, eli portinvartiointi. Portinvartioinnissa lääkäri tms. estää asiakasta/potilasta tulemasta "omaksi itsekseen" hidastamalla tai kieltämällä hoidot kokonaan. Jos et usko, niin googletus auttaa tässä.

Transaktivimi ei tällaista hyväksy, vaan vaatii, että on käytettävä ns. affirmatiivista mallia. Mutkat suoriksi vetäen totean, että affirmatiivinen malli perustuu siihen, että asiakkaan tarina otetaan lähtökohtaisesti totuutena ja myös hoidot tehdään siinä laajuudessa ja aikataulussa kuin asiakas haluaa.

Kyse eheyttämisen kriminalisoimisessa on siis siitä, että kaikki sellaiset henkilöt (ei siis pelkästään dysforiasta kärsivät), jotka haluavat korjata sukupuoltaan pääsisivät mahdollisimman helposti esim. juuri kehoon rajusti kajoaviin (leikkaushoidot) tai muuten kehoa muuttaviin hoitoihin (esim. puberteettiblokkerit, hormonihoidot) pääsisivät mahdollisimman helposti ko. hoitoihin ammattilaisten turhaan estelemättä.

En ole ihan varma mitä tästä pitäisi ajatella. Mielestäni aikuisten ihmisten pitäisi lähtökohtaisesti saada tehdä omalle keholleen mitä huvittaa, mutta jokin raja tässäkin kyllä on oltava. Mielestäni ei ole lainkaan hyväksyttävä taso, että esim. selvästi mielenterveysongelmaisille annetaan täysi valta päättää hoidoistaan. Usein käytetty esimerkki tästä on se, että tällä logiikalla anorektikon pitäisi saada laihdutuslääkkeitä, koska anorektikolla on varma käsitys siitä, että hän on liian lihava. Omassa ajattelussani on selvää, että lapset (siis alaikäiset) pitää rajata näistä toimenpiteistä pois tyystin - kehittymättömillä aivoilla ei tehdä lopullisia ratkaisuja minkään asian suhteen.

Lopuksi totean, että Suomessa tilanne on ollut perinteisesti aika hyvä, eli transhoidot ovat käsittääkseni olleet pääsääntöisesti asiallisia ja hoitoja katuvia on hyvin maltillinen määrä. Kansainvälisesti tilanne on kuitenkin aivan toinen. Viime aikoina pinnalle on noussut ns. Tavistockin tapaus, jossa ko. klinikalla on hoidettu tuhansia sukupuolidysforiasta kärsineitä nuoria ihmisiä. Klinikan toimintamalli ajelehti useista syistä (tästä ehkä myöhemmin lisää) tilanteeseen, joissa mainittuihin hoitoihin pääsi erittäin helposti. Seuraukset ovat karut (eli valtava määrä katujia), joita nyt selvitellään oikeusteitse. Tavistockin klinikka suljettiin tapauksen saadessa julkisuutta.

Mutta, miten jatkossa. Sen näemme varmasti pian sillä asian käsittely jatkunee eduskunnassa pian. Tältä puolen ruutua ei tosin voi kun toivoa, että lainsäätäjä ymmärtää mitä asiaa tässä ollaan edistämässä ja mitä ei.

Montanus ei siis tule saamaan eheytyshoitoja, koska tällaisia (virallisia) palveluja ei kukaan tarjoa. Eikä niille mitään tarvetta olisi muutenkaan.