Jorinaa maahanmuutosta

Puhutaanpas tänään hetki maahanmuutosta - aihepiiristä, josta jokaisella on jonkinlainen enemmän tai vähemmän perusteltu mielipide. Esitän nyt omani ja lukija päättäköön kumpaan kategoriaan vuodatukseni kuuluu.

Kuten minkä tahansa aihepiirin suhteen, yritän pohtia ensin minkä takia aihe ylipäätään on tärkeä ja toiseksi mille kannalle itse asettaudun intuitiivisesti. Jälkimmäinen on mielestäni tärkeää tiedostaa, jotta tiedonkeruuvaiheessa ei syyllisty siihen, että kerää vain omaa uskomuksia vahvistavia tietoja. Tämä tapahtuu nimittäin todella helposti, varsinkin jos aihepiiriin ottaa heti alusta kovin eettisen tai ylipäätään arvoihin perustuvan kannan.

No mutta, perustellaan ensin aihepiirin tärkeys. Tämä on mielestäni helppo nakki - jos ajatellaan esim. Suomea (tai oikeastaan mitä tahansa eurooppalaista yhteiskuntaa), niin olemme olleet hämmästyttävän homogeeninen kansa lukuunottamatta aivan viimeisimpiä vuosikymmeniä. Ymmärrän, että väitteeni on epämääräinen, sillä onhan meillä ollut erilaisia vähemmistöjä (saamelaiset, romanit, yms), mutta isossa kuvassa pitäisin silti väitettäni perusteltuna. Tilanne on kuitenkin muuttunut ja muutos on ollut todella nopea. Muutoksia on monenlaisia, mutta otan niistä esiin nyt vain kaksi.

Ensimmäinen muutos on itsestäänselvä, eli maassamme elää nyt paljon ihmisiä, jotka eivät ole joko syntyneet Suomessa tai vanhemmat (toinen tai jompikumpi) ei ole syntynyt Suomessa. En tiedä mikä on hyvä käsite kuvaamaan näitä ihmisiä, mutta kutsuttakoon heitä nyt vaikka ulkomaalaistaustaisiksi.

Toinen muutos seuraa ensimmäisestä, eli koska yhteiskunnassa on paljon ulkomaalaistaustaisia, niin kantaväestön on pakko "suhtautua" tulokkaisiin jollakin tavalla. Tarkoitan tällä sitä, että jos maahan muuttaa ihmisiä (tai ihmisjoukkoja), jotka ovat kotoisin eri kulttuuripiiristä, ovat eri värisiä, eivät osaa kieltä, yms, niin kantaväestö ei suhtaudu näihin ihmisiin kuten se suhtautuu kantasuomalaisiin (en sano, että pitäisikö vaiko ei). Suhtautumista on perinteisesti ollut kahta laatua - joka suhtautuminen on xenofobista, eli vierautta vierastavaa, tai xenofiilistä, eli vierautta ihannoivaa, tai jotain siltä väliltä. Pitäisi selvänä, että yhtenäiskulttuurin aikana suhtautuminen vierauteen on ollut pääsääntöisesti xenofobista, mutta ajan saatossa viisari on mielestäni kallistunut huomattavasti xenofilian puolelle.

Jos vielä paljastelen omia korttejani, niin oma intuitioni on se, että en pidä ihmisten massamaahanmuuttuoa täysin vieraista kulttuureista millään tavalla perusteltuna. En ole oikein ikinä ymmärtänyt mihin ajatteluun tällainen perustuu. 

Mitä tulee ihonväriin, niin se  ei ole ikinä ollut itselleni oikeastaan minkäänlainen juttu. Ei voi sanoa, että olisi elänyt kovin "värikkäässä" ympäristössä, mutta esim. alakoulussa paras kaverini oli "värillinen". Eikä hän suinkaan ollut ainoa "erilainen" (on ärsyttävää puhua ihmisistä näin). Vuotta nuoremmissa oli aivan pikimusta poika, jonka tunsin. Sen ajan koulussa ei vaan koskaan puhuttu ihonväristä, yms, koska mitään tarvetta sellaiselle ei ollut. Ja mielestäni hyvä niin.

En silti halua olla asian suhteen tyhmä tai muutenkaan mennä xenofilian tai xenofobian puolelle, eli ymmärrän, että eri puolella maailmaa kasvaineiden ja kehittyneiden ihmisjoukkojen välillä on suuria eroja. Eroja on kaikilla mahdollisilla kuviteltavilla tasoilla - ihmisjoukot voivat keskimäärin olla esim. hyvin eri kokoisia (en tarkoita nyt lukumäärää vaan attribuutteja kuten pituus tai ihmisen koko ylipäätään). Kaikkein kiistanalaisin ero lienee eri ihmispopulaatioiden keskimääräinen älykkyys, mutta ei mennä siihen nyt, jotta lukija ei ärsyynny turhaan.

Mutta, mennäänpä nyt varsinaiseen aiheeseen, josta ajattelin puhua. Eli, vaikka monen intuitio on se, että nykyisenkaltaisessa Europpaa ravistelevassa maassamaahanmuuton tilanteessa ei ole mitään järkeä, niin silti a) se on tapahtunut ja b) muutosta ei ole luvassa. Miksi näin?

Kohdistetaanpa katse ensin Ruotsiin. Ruotsihan on maa, jossa maahanmuutto alkoi karkeasti arvioiden noin 1960 -luvulla, jolloin esim. suomalaisia muutti Ruotsiin lähinnä työmahdollisuuksien perässä. Siitä lähtien maahan on virrannut uutta porukkaa hyvin tasaisesti täysin riippumatta siitä, onko vallassa ollut oikeisto vai vasemmisto. Ihmisiä on tullut paljon mustasta Afrikasta, muslimiyhteiskunnista ja entisen Jugoslavian alueilta.

Ruotsissa maahanmuuttoon ei perinteisesti ole voinut vaikuttaa äänestämällä (ei puhuta ruotsindemokraateista vielä) - vaan saman olet saanut äänestit oikeisto- tai vasemmistoblokin puolueita.

Itse näen tilanteen siten, että maahanmuutto on yksi niitä harvoja asioita politiikassa (ehkä jopa ainoa), josta oikeisto ja vasemmisto on samaa mieltä. Eli sekä oikeisto että vasemmisto ovat samaa mieltä siitä, että maahanmuuttoa halutaan paljon ja koko ajan lisää ja lisää. Ja väitän vielä niinkin, että kummallekaan osapuolelle ei ole väliä sillä, onko maahanmuuton "laatu" hyvää vai huonoa, eli onko se aidosti työperäistä, humanitaarista vai jotain muuta. Eli maahan halutaan ihmisiä täysin riippumatta siitä onko heille kysyntää työmarkkinoilla vai ei.

Mutta miksi näin? Perustelu on helppo - voit olla samaa mieltä pahimmankin vihamiehesi kanssa, mutta eri syistä.

Oikeisto, ja nyt tarkoitan nimenomaan ns. talousoikeistoa, näkee siten, että talouskasvua ei voi saavuttaa, ellei väestö kasva. Tähän on monta syytä miksi näin on ja itsekin olen tätä mieltä. Esim. Suomen iso riesa on pienet sisämarkkinat. Ei ne Ruotsissakaan isot ole, mutta tuplat kuitenkin. Lisäksi oikeisto haluaa työmarkkinoille lisää kilpailua, eli valinnanvaraa valita työntekijöitä. Samoin työntekijöiden halutaan kilpailevan keskenään, joka auttaa pitämään palkkakulut maltillisina, joka on erityisen tärkeää matalan katteen liiketoiminnassa.

Oikeisto lisäksi omistaa paljon. Esim. kiinteistöbisnes kuten asuntosijoittaminen tarvitsee ihmisiä, jotka vuokraavat asuntoja. Rakennusteollisuus tarvitsee ihmisiä, jotka muuttavat koteihin, joita he rakentavat. Homma kun ei toimi kiinteistöbisneksessä siten, että uusia koteja rakennetaan, niin samassa suhteessa vanhoja puretaan, koska kiinteistöjen elikaaret ovat niin pitkiä. Ainoa keino on siis haalia yhteiskuntaan uusia ihmisiä (oletan, että lukija tietää jo, ettei syntyvyytemme riitä mihinkään).

Bisnes tarvitsee siis uusia ihmisiä ja se tarvitsee niitä kipeästi. Tämä on se näkökulma, josta talousoikeisto asiaa katsoo. Sen sijaan se EI katso asiaa mahdollisten sosiaalisten ongelmien näkökulmasta. Oman kokemukseni mukaan tämä on aihepiiri, joka ei talousoikeistoa kauheasti edes kiinnosta. Jos pohdit esim. paikallista Kokoomusta, niin kansanedustajissa on ihan pari tai kolme sellaista, jotka saattavat kiinnittää huomiota tähän. Mutta, ehkä tässä vain on kyse siitä, että talousoikeiston mielestä hyödyt ylittävät haitat, jolloin haittoja on turha tuoda esiin määräänsä enempää.

Mites sitten vasemmisto? Miksi heille maahanmuutto on niin tärkeää? Maallikkopohjalta tätä tekee usein mieli perustella ihmisoikeuksilla, reiluudella, solidaarisuudella, yms. Itse en usko näihin perusteluihin ollenkaan, vaan uskon vakaasti, että maahanmuuttajilla on vasemmistolle pelkkä välinearvo, kuten myös oikeistollekin.

Tämä on ollut todella hankala pohdinto, sillä intuitiivisesti oikeiston perustelut eivät pitäisi mennä läpi vasemmistossa. Se, että työmarkkinoille tulee lisää kilpailua, pitäisi olla vasemmistolle, tai heidän äänestäjilleen viimeinen asia mitä he haluavat. Myös sosiaalisten ongelmien kasvu pitäisi kaiken järjen mukaan kauhistus vasemmistolle, mutta eipä näytä olevan.

Jos ajattelemme taas Ruotsia, niin vasemmisto on kyllä perinteisesti ymmärtänyt talouskasvun merkityksen samalla tavalla kuin oikeistokin. Päinvastoin kuin nyt Suomessa, Ruotsissa jopa demarit tajuavat, että hyvinvointivaltiota voidaan ylläpitää vain jos Ruotsissa on vahvoja kansainvälisiä yrityksiä, jotka sitten loppupelissä rahoittavat hyvinvointivaltion. Eli tässä mielessä tavoite on ollut yhteneväinen oikeiston kanssa.

Mutta, tässä ei ole kaikki. Vasemmiston tärkeämmät perusteet maahanmuutolle ovat mielestäni ihan muualla. Lähdetään liikkelle taas bisneksestä, sillä rahastahan kaikesta on aina kysymys. Vasemmistolle maahanmuutto on bisnestä. Ruotsiin, samoin kuin Suomeenkin, on rakentunut valtava maahanmuuttoon liittyvä valtion liiketoiminta. Kutsuttakoon tätä vaikka kotouttamisbisnekseksi. 

Valtio on luonut itseensä valtavan kotouttumiskoneiston, johon maahanmuuttajat pääsevät/joutuvat osalliseksi. Tässä bisneksessä ovat osallisena maahanmuuttovirasto, vastaanottokeskukset, työvoimaviranomaiset, yksityiset palveluntarjoajat, oppilaitokset, yms, yms. Verkosto on niin laaja ja mutkikas, ettei tämän sirkuksen hintaa pysty mitenkään arvioimaan (tätä on yritetty Suomessakin, tuloksetta). 

Maahanmuutto siis työllistää valtavan määrän ihmisiä suorasti ja epäsuorasti. Jos oma työpaikkasi olisi riippuvainen maahanmuutosta, niin mitä mieltä asiasta olisit?

Tämä ei kuitenkaan riitä. Tiedämme, että Joe Bidenin hallinto käytännössä lopetti rajavalvonnat Yhdysvaltain etelärajalla, jonka seurauksena maahan pääsi kahdeksan miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa. Miksi näin?

Vastaava kysymys Euroopan kontekstissa on, että miksi vasemmisto ei välitä maahanmuuton aihettamista sosiaalisista ongelmista? Miksi vasemmisto ei suostu tekemään jakoa ns. hyvän, eli yhteiskuntaa hyödyttävän ja huonon, eli sitä haittavan välillä?

Tämä johtuu siitä, että vasemmisto nimenomaan haluaa ns. huonompaa maahanmuuttoa. Tämä huonompi maahanmuutto on bensaa heidän koneelleen, eli maahanmuuttobisnekselle. Maahanmuuttobisnes haluaa ja tarvitsee uusia asiakkaita. Tämän bisneksen kannalta olisi perin kurjaa, jos maahanmuuttajat olisivat sellaisia, jotka kotoutuisivat helposti, eli eivät tarvitsi maahanmuuttobisneksen palveluita. Mitä kurjempi asema ja mitä suurempi takamatka sen parempi vasemmistolle.

Nyt lukija kuitenkin saattaa huomata, että eihän tämä päde Yhdysvaltoihin, sillä eiväthän he sanottavammin kotouta. Eivät niin, joten syyt ovat toisaalla. 

Bidenin hallinto luottaa siihen, että laittomat maahanmuuttajat saavat demokraattihallinnon avulla josssain vaiheessa kansalaisuuden ja heistä tulee demokraattien äänestäjiä.

Pyydän lukemaan tuon edellisen uudestaan ja pohtimaan tätä, sillä on tämä on jotain, mistä Amerikassa keskustellaan, mutta jota täkälainen media ei ikinä käsittele.

Kyse on siis meilläkin ja koko länsi-Euroopassa siitä, että vasemmisto haalii itselleen uusia äänestäjiä. He tietävät sen, että suurin äänestäjäpotentiaali on kurjimmassa asemassa olevissa maahanmuuttajissa. He äänestävät vasemmistoa, koska he hyvin todennäköisesti jäävät Euroopassa tulonsiirtojen varaan.

Vaikka kirjoituksella alkaa jo olla pituutta, niin sen verran on vielä jatkettava, että eihän tällainen oikeiston ja vasemmiston yhteinen hegemonia voi määrättömästi jatkua, vaan jossain vaiheessa on synnyttävä riitasointuja, eli jonkinlainen joukko, joka katsoo ongelmaa mm. sosiaalisten ongelmien näkökulmasta.

Eli päästään siihen, miksi käytännössä kaikki länsi-Euroopan valtioihin on syntynyt oppositio, joka kyseenalaistaa massamaahanmuuton ihanuuden. Näitä puoleita ovat Perussuomalaiset, Ruotsindemokraatit, yms. Italiassa on omansa, samoin Ranskassa ja Saksassa. Kaikilla näillä on samankaltainen agenda ja melko samanlainen kannatuskin.

Nämä puolueet ja heidän kannattajansa eivät hyväksy vallitsevaa "totuutta" maahanmuuton ihanuudesta, vaan tuovat epäkohtia esille. Kun he tuovat näitä epäkohtia esille alkaa rasismikortti viuhua - joskus aiheesta, mutta mielestäni usein aiheetta.

On siis hegemonia, eli näkemys maahanmuuton autuudesta, jota talousoikeisto, vasemmisto ja myös media ja akateeminen maailma rummuttavat. Sitten on oppositio, joka katsoo asiaa hieman kansallisen yhtenäisyyden ja sosiaalisten ongelmien näkökulmasta. Jos kansallinen yhtenäisyys särähti korvaasi, niin totean vain, että kansallinen yhtenäisyys on näille puoleille arvo siksi, että he kokevat, että sellaista on joskus ollut ja että se on hyvästä.

Itseäni on aihepiirissä aina ärsyttänyt se, että keskustelu maahanmuutosta on usein täysin luokatonta. Siitä puuttuu joko tarvittavat nyanssit, käsitteet tai se perustuu täysin mutu-tuntumaan. Samoin jo mainittu rasismikortin viuhuttelu, uuninpeltien kolistelu ja ylipäätään kaltevan pinnan teoriat kiehauttaa meikäläisen veren helposti. Tämä kliseiden ja älyttömyyksien viljely johtuu kuitenkin siitä, mitä tässä kirjoituksessa yritin kuvata - eli käytännössä näillä älyttömyyksillä talousoikeisto ja vasemmisto pyrkivät vain sanomaan, että "NÄPIT IRTI MEIDÄN BISNEKSISTÄ". Mitään muuta he eivät sano, eikä ole tarkoituskaan sanoa. Kummallakin on asian suhteen päivänselvä insentiivi, ja sen mukaan mennään. Ja media ja tutkimus komppaavat tätä sanomaa erinäisillä älyttömyyksillä.

Eipä silti, olisi naiivia kuvitella etteikö oppositiolla olisi asian suhteen epämääräisiä insentiivejä ja varsinkaan ratkaisuja, vaan he ovat osa peliä jota pelataan. Mutta, tästä ja muusta lisää myöhemmin.