Sananen Yhdysvaltain presidentinvaaleista
Ajattelin tänään kirjoittaa muutaman sanan tajunnanvirtaa Yhdysvalloista ja ovella olevista presidentinvaaleista.
Itse olen seurannut ehdokkaiden vaalikamppanjointia vähänlaisesti, sillä kummankaan ehdokkaan kampanjat eivät mielestäni sisällä oikeastaan mitään mielenkiintoista. Aihepiirit ovat melko lailla samat kuin mitä ne ovat olleet viimeiset kymmenen vuotta, eikä kummallakaan ole niihin uusia näkökulmia.
Trumpin kampanjointi on ollut nähdäkseni entistäkin sekavampaa ja tyyliltään haastavaa. Itselläni ei hermo kestä katsoa moista mesomista montaa minuuttia.
Kamala Harris esiintyy tyylikkäästi ja osaa olla "valtiomiesmäinen", mikä on hyvä asia. Huonoa taas on hänen asiaosaamisensa.
Jos suomalaiset saisivat päättää, niin kisa olisi selvä - Trumpilla on Suomessa Ylen mukaan alle kymmenen prosentin kannatus. Voi olla, että amerikkalaiset republikaanit ovat hieman liian kaukana oikealla suomalaiseen makuun (+Trumpin persoona), mutta itse haen syytä hieman muualta.
Kun seuraa suomalaisen median uutisointia Yhdysvalloista, niin melko helposti saa käsityksen, jonka mukaan republikaanit ovat täysiä hulluja kun taas demokraatit ovat oikealla asialla lähes kaikessa. Pidän siis selvänä, että republikaanien tekemisiä arvioidaan eri mittatikulla kuin demokraattien. Esim. republikaaneilla on perinteisen median mukaan ääriryhmät (Tea Party, MAGA, kristilliset ryhmittymät), mutta vasemmalla vastaavaa ei ole. Vai oletko kuullut tällaisista? Toki ne siellä ovat (Antifa, BLM, erilaiset sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ryhmittymät), mutta aika kiltisti media näitä käsittelee.
Jos luen perinteistä mediaa ja otan lukemani todesta, niin kaiken järjen mukaan republikaanien kannatus pitäisi Yhdysvalloissa olla yksinumeroinen luku. Jos porukka on noin sekaisin, niin kuka hullu heitä äänestää?
Todellisuus on kuitenkin se, että kannatuslukemat ovat melko lailla 50-50. Mistä on kyse?
Vihjasin jo tekstissäni "Antirasismia Chicagon malliin" että meille ei kerrota ihan kaikkea mitä amerikassa tapahtuu, vaan kerrottavat tarinat valitaan tarkasti - tai oikeastaan ne kopioidaan melko suoraan CNN:ltä, joka on samankaltainen äänitorvi demokraateille kuin mitä FoxNews on konservatiiveille.
En aio vieläkään ladata "all-in" (se aika tulee vielä) eli puida mitä kaikkea töhöilyä paikallinen vasemmisto harrastaa, mutta tässä kuitenkin muutama syy miksi esim. itse harkitsisin vakavasti juurikin Trumpin äänestämistä.
Ensinnäkin siirtolaisten tulva Yhdysvaltain etelärajalta. Maahan on Bidenin hallintokauden aikana virrannut tasaisesti porukkaa ja totaali lasketaan nyt kahdeksassa miljoonassa. Neljän vuoden aikana maahan on siis tullut laittomasti kahdeksan miljoonaa ihmistä. Trumpin hallintakaudella vastaava luku oli 2,5 miljoonaa, joka on paljon sekin, mutta kalpenee Bidenin rinnalla. Tämä on niin valtava määrä, että se on saanut jo monen vannoutuneenkin liberaalin ihmettelemään että mikäs järki tässä on.
Niin, mikäs se järki onkaan? Uusia demokraattien äänestäjiä maahan, kenties?
Kaukana ovat ajat, jolloin porukkaa tuli, mutta vastaavasti demokraattipresidentit halusivat myös karkoittaa laittomat maahanmuuttajat maasta. Esim. Barack Obama karkoitti omalla hallintokaudellaan yli kolme miljoonaa laitonta siirtolaista. Eipä sikäli, kyllä Bidenkin karkoitti, mutta kumma kyllä hän ajoitti karkoitukset hallintokautensa loppuun tilanteessa, jossa painetta asian hoitamiseksi alkoi tulla reilusti (eli alkoi tajuta, että asia tulee vaikuttamaan hänen mahdolliseen uudelleenvalintaansa kielteisesti).
Toiseksi monet demokraattien äänestäjät ovat lopen uupuneita ns. woke-sontaan, jota demokraattien vasemmistosiipi harrastaa. Näitä aihepiirejä on useita, mutta enimmäkseen ihmisiä ärsyttää pakkomielteinen suhtautuminen rotuun, sukupuoleen ja kaikkeen vähemmistöhömppään. Tämä on saavuttanut Yhdysvalloissa jo sellaisen mittakaavan, ettei sitä voi olla huomaamatta. Vain yhtenä esimerkkinä tästä ovat amerikkalaiset elokuvat ja sarjafilmit. Kuinka monta nykyelokuvaa tai sarjaa tiedät, jotka eivät yritä saarnata sinulle kuinka tietyistä asioista pitää ajatella? Luulen, että kriittinen piste tälle on nyt saavutettu ja heiluri alkaa kallistua eri suuntaan. Mutta en pidättele hengitystäni.
Kolmanneksi Israelin ja Palestiinan välinen konflikti, jonka paikallinen vasemmisto tapansa mukaan näkee marxilaisten silmälasien läpi, eli riistäjä-riistetty -asetelmana. En ole aihepiirin asiantuntija, mutten itse pysty mitenkään näkemään tilannetta noin. Tilanne on äärimmäisen monimutkainen, johon on vaikea keksiä kovinkaan humaaneja ratkaisuja.
Jos äänestäjä ei välitä mistään ylläolevasta, niin mistä muista syistä kannattaisi äänestää Harrisia? Tavallista amerikkalaista huolestuttaa elämisen hinta - varsinkin oman asunnon ostaminen on hankalaa, koska hinnat ovat pilvissä. Ero entiseen on hurja - ei ole pitkä aika, kun perhe pystyi asumaan omakotitalossa pelkästään miehen palkalla, mutta nyt siihen ei tahdo riittää kummankaan palkka.
Edellinen sopii äärettömän huonosti demokraattien yleiseen tavoitteeseen nostaa verotusta. Amerikkalaiset, päinvastoin kuin suomalaiset, ovat hyvin tietoisia mihin heidän verodollareita käytetään. On toki muodikasta todeta, että korotetaan rikkaiden verotusta, mutta tätä eivät demokraatitkaan tee. Miksi? Siksi, että demokraattien ehdokkaat, kuten myös republikaanit, nauttivat amerikkalaisten isojen yritysten vaalirahoituksesta. Vastapalveluksena politiikot tekevät päätöksiä, jotka eivät ole liian epäedullisia isolle bisnekselle. Ja tässä nyt tarkkana - kumpikin puolue on valmis muuttamaan lainsäädäntöä myös tavalla, joka ei ole ison bisneksen etujen mukaista, mutta yhteisellä sopimuksella sitä tehdään siten, ettei yritysten toimintaedellytykset juurikaan heikkene. Esim. tietynlaisen sääntelyn lisääminen ei välttämättä ole isolle bisnekselle ongelma, mutta pienelle on, koska pienen yrityksen kulut voivat nousta sietämättömälle tasolla.
Tätä on korporatismi, johon on hyvin vaikeaa keksiä lääkkeitä. Eli suomeksi - isot yritykset ovat niin isoja, että ne pystyvät ostamaan poliitikot.
Tilanne on hyvin monille amerikkaiselle äänestäjälle hankala. Moni on menettänyt ns. poliittisen kotinsa. Vaikka edellä mainitut asiat olisivat kaikki punaisia lippuja demokraattien äänestäjälle, niin kynnys äänestää Trumpia voi olla liian suuri. Ja sama pätee toki myös toisella puolella - moni perinteisesti republikaanien äänestäjä ei voi hyväksyä esim. aborttien täyskieltoa, joka on voimassa kolmessatoista osavaltiossa.
Melkein sanoisin, että syitä olla äänestämättä on paljon enemmän kuin syitä äänestää ja luottaa, että ääni menee hyvään tarkoitukseen.
Miten itse tekisin? Luultavasti äänestäisin Trumpia, koska äärivasemmisto on itselleni paljon vastenmielisempää sakkia kuin vastaavat hörhöt oikealla. Ja tämäkin oikeastaan vain siksi, että äärivasemmisto on menestyksellä suorittanut operaation, josta entinen itä-saksalainen nuorisopolitiikko Rudi Dutschke käytti nimitystä "Long march through the institutions". Eli äärivasemmisto on nykyisin erottamaton osa mediaa, akateemista maailmaa, viihdeteollisuutta ja niin outoa kuin se onkin, niin myös liike-elämää.
En itsekään (kuten kukaan täysijärkinen) perusta Trumpin persoonasta ja tyylistä, mutta mielestäni hänen ensimmäisellä kaudellaan harrastamansa politiikka oli luonteeltaan maltillista. Mitään erityisen radikaalia hän ei ehdottanut, eikä myöskään toteuttanut (huom. rajavalvonta ei mielestäni ole kovin radikaalia). Hän toteutti lähinnä hankkeita, jotka oli republikaaneille tärkeitä, joka ei liene yllätys kenellekään.
No mutta, saa nähdä miten käy. Harrisin voitossa olisi hyvää se, että medialla olisi vähemmän kirjoitettavaa amerikasta ja muutenkin sillä rintamalla olisi hieman rauhallisempaa. Trumpin voittaessa nähtäisiin taas neljä pitkää vuotta kaikenlaista kipuilua ja primitiivireaktioita sekä hänen että median taholta.
Isommassa mittakaavassa meitä toki kiinnostaa miten Ukrainan tuen käy, jos Trump valitaan, mutta ei siitä nyt.
Mutta, pian siis nähdään. Veikkaan muuten, että Harris voittaa. Tosin olen ollut kaksissa edellisissä vaaleissa väärässä, joten ennustuksen luotettavuus on huono.
Kommentit
Lähetä kommentti