Katariina Souri ja hankalat kysymykset

Pysytäänpäs vielä hetken verran tasa-arvoasioissa, eli käsitellään tällä kertaa Katariina Sourin mielipidekirjoitusta, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 10.11.2024.

Sourin kirjoituksen aihe on pornobisnes ja kuinka nuoria naisia houkutellaan siihen ilman ymmärrystä jälkiseuraamuksista. Esimerkkinä hän käyttää itseään ja kuinka hän edelleen kärsii omista valinnoistaan nuorena naisena.

Mutta, mennäänpäs suoraan asiaan ja katsotaan mitä Souri kirjoitti.

Kirjoituksen alussa Souri naulaa oman paikkansa universumissa, eli kun Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos ei ollut mieleinen, hänen kantansa ei muutu - Trump on halveksuttava naisten vihaaja ja hänen voittonsa on merkki naisvihan elinvoimasta.

No mutta, tämä on hyvä - kenellekään ei jää epäselväksi millä puolella aitaa Souri istuu (jos se oli epäselvää muutenkaan). Mutta, yhdestä asiasta kuitenkin näyttäisi vallitsevan yksimielisyys. Nimittäin siitä, että naiset tarvitsevat suojelua. Pidetään tämä mielessä - palaan tähän myöhemmin.

Seuraavaksi Souri kertoo omista kokemuksistaan bisneksessä mukana olleena.

Eli, nyt jos et tiedä, niin Katariina Souri esiintyi 80-luvun lopulla Kata Kärkkäinen -nimisenä naisena amerikkalaisen Playboy-lehden sivuilla (ja Italiassa myös, enpä tiennyt). Hän oli luonnollisesti ensimmäinen suomalainen, joka pääsi lehden sivuille.

Niin, Souri antaa ymmärtää, että kokemus oli karu.

Mutta, seuraavaksi tulee sitten helmi, johon aion takertua.

Souri:

"Media ratsasti ja rahasti naisten alastomuudella, mutta vapaamielisyyden pinnan alla vietettiin bakkanaalia, jossa nainen menetti kunniansa."

Harvoin koen kaunokirjallisuudesta minkäänlaisia elämyksiä, mutta ylläoleva lause on hienosti muotoiltu. Ongelma on tosin se, etten ymmärrä sitä. Mitä se tarkoittaa?

Erinäisten rokkibändien historiikeistä olen oppinut, että 80-luvun amerikoissa tietyissä piireissä biletettiin paljon, ja sitten vielä vähän enemmän. Juhlia oli käytännössä lähes joka päivä jossain päin Los Angelesia. Ko. alueen rokkibändien tarinoissa mainitaan usein myös Playboy Mansion, koska rokkarit yllättäen viihtyivät varsin mainiosti ylellisissä olosuhteissa kauniiden naisten kanssa. Ja turha kai mainitakaan, että seksiä harrastettiin reilusti. Ja sitten vielä enemmän. Eli, vietettiin bakkanaalia.

Uskon, että asia on niin kuin Mötley Cruen Vince Neil kerran ilmaisi: "jos muistat 80-luvun, et elänyt sitä". Eli meininki oli kaikin puolin, ööö, vapaata.

Kiinnostava kohta, mutta hieman eri näkökulmasta, on kuitenkin käsite kunnia. Tämä käsite mainitaan kirjoituksessa tasan kerran eikä siihen palata, vaikka se on mielestäni asian ytimessä.

Eli, mitä naisen (tai miehen) kunnia tarkoittaa? Miten sen voi menettää? Tai miten sitä voi saada lisää? Vai onko kyseessä binäärinen jako, eli sitä joko on tai ei ole?

Yrittääkö Souri sanoa, että harrastamalla irtosuhteita nainen menettää kunniansa? Vai eikö sano, tai menetä?

Menee mutkikkaaksi, koska kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Jankkaan ja tankkaan tätä sen takia, että mielestäni kunnia-käsitteessä on hyvin vahva konservatiivinen pohjasävy. Minusta koko käsite on länsimaissa lykätty jo ajat sitten roskakoriin, koska ihmiset haluavat olla mieluummin vapaita kuin "kunniallisia".

Mutta, mennään hieman vielä eteenpäin. Souri:

"Monet heistä kärsivät traumaattisesta lapsuudesta, mutta terapiaa ei ollut tuolloin juuri tarjolla, eikä mielenterveyden ongelmista edes puhuttu."

Tämä on sivuseikka, mutta mainitsenpahan kuitenkin. Mainitsemissani rokkareiden tarinoissa tästä ei jää epäselvyyksiä kenellekään - jos oli rokkarit enemmän tai vähemmän pihalla, niin sama koski useita heidän kumppaneitaan, eli juuri esim. playboy-naisia. Eli ihan siellä sekä miehet että naiset kärsivät kaikenlaisista ongelmista, joista sitten seurasi, noh, kaikenlaista.

"Tukea oli turha odottaa naisasiarintamalta, sillä 1980-luvun feminismi vastusti naisen esineellistämistä seksiobjektiksi ja ilmaisi kantansa osallistumalla uhreiksi päätyneiden nuorten naisten julkiseen häpäisyyn."

Näin tosiaan oli ja tämä on helppo todistaa pätkistä, joita löytyy YouTubesta. Voi vain todeta, että onpa ajat muuttuneet aika reilusti - sen ajan feministit eivät nimittäin automaattisesti olettaneet, että vastuu on aina ja iän kaikkisesti miehillä niinkuin nykyajan feministit. He saattoivat olla jopa sitä mieltä, että vastuuttomien juoppojen/narkkien kanssa ei kannata ryhtyä mihinkään, jos ei halua vastata seuraamuksista. Nykyaikanahan tällainen on varsin outoa logiikkaa.

Souri jatkaa:

"Seksuaalisuuteen liittyvää häpeää pyrittiin helpottamaan lanseeraamalla ajatus seksipositiivisuudesta. Naisille haluttiin luoda miesten kanssa tasavertaiset mahdollisuudet nauttia omasta kehostaan ja niin sanotusti voimaantua kehopositiivisten asenteiden ja seksuaalisuuteen liittyvän itsemääräämisoikeuden myötä."

Tämä on totta ja on muutenkin hienosti ilmaistu (huomaa kuka tässä on kirjailija ja kuka ei). On siis faktaa.

Souri:

"Seuraus tästä länsimaissa levinneestä asenteiden keikautuksesta on kuitenkin, että nuorista naisista on tullut räjähdysmäisesti kasvaneen seksibisneksen raaka-ainetta. Samalla niin kutsuttu aikuisviihde on onnistuttu normalisoimaan."

Näinhän siinä on käynyt. Ja kehitys on ollut todella nopeaa. Ei ole kauaa siitä, kun tv:ssä ei vielä pyörineet Love Islandit eikä isillä ollut kiire laittaa radiota pienemmälle kun Kaalimato mainosti. Lehdissä ei ollut juttuja anaaliseksin ihanuudesta ja monisuhteisuudesta, puhumattakaan OnlyFans-mallien ihanasta elämästä. Myöskään ei kuultu sinänsä tärkeää asiaa vaginan kuivuudesta.

Jaan myös Sourin ihmetyksen aikuisviihteen (siis pornon) normalisoinnista. Se nimittäin tapahtui aivan sekunneissa. 

Suomessa asian suhteen "hyvää" työtä teki Ina Mikkola, joka takavuosina teki ohjelmasarjaa "Ina <3 porno". Hän sai työstään Kultaisen Venlan, kuinkas muuten.

Souri:

"Seksillä tehdään rahaa enemmän kuin koskaan. Merkittävä osa potista menee yhä suuryrityksille ja viihdeteollisuudelle. Todellisen hinnan epätoivotusta kehityksestä maksavat haavoittuvassa tilassa olevat nuoret, pääasiassa tytöt. Heillä ei ole vielä riittävästi elämänkokemusta, jotta he ymmärtäisivät oman kehonsa kaupallistamisen pitkäkestoiset seuraukset."

Tästä päästäänkin vähitellen asiaan, eli siihen mitä Souri yrittää sanoa. Hänen mukaansa nuoret naiset tarvitsevat suojelua ja suojelun tulisi tapahtua siten, että aikuisviihteen tekeminen kiellettäisiin alle 25-vuotialta henkilöiltä (sekä miehiltä että naisilta).

En nyt takerru tuohon 25 vuoden ikärajaan, koska en usko edes Sourin itsensä kannattavan tuota. Tärkeintä on kuitenkin ajatus, että jonkinlaista suojelua varmaankin tarvitaan, mutta eri mieltä ollaan lähinnä siitä, millaista se voisi olla. Niin, ja jonkinlainen kunnia pitäisi saada säilytettyä.

No mutta, taidan tähän väliin jauhaa sellaisesta asiasta kuin vapaus ja sen sukulaisesta, eli vastuusta. 

Kyse on nähdäkseni siitä, että jos yksilöllä on vapaus päättää omasta seksuaalisuudestaan ja sen ilmentämisestä, niin asiaan välttämättä liittyy vastuun kantaminen seuraamuksista. Jos taas et halua kantaa vastuuta seuraamuksista, ei sinulla voi myöskään olla täyttä vapautta päättää.

Palatakseni Playboy Mansionille (ajatukseni ovat siellä, köh):

Jos on niin, että alle tai juuri ja juuri täysi-ikäiset tytöt hilluvat backstagella tms. vastuuttomien rokkareiden tms. kanssa, niin kuka on tehnyt päätöksen että näin voi tehdä? Mistä lähtien varsinkin alaikäiset ovat voineet itse päättää, että tällainen on ok?

Tiedän miten taantumukselliselta tämä kuulostaa, mutta yritän epätoivoisesti udella vanhempien vastuuta asian suhteen. Esim. Sourin vanhemmat ovat Wikipedian mukaan juristeja. Eivätkö Sourin vanhemmat muka tienneet mitä voi tapahtua, jos nuori tyttö menee alasti hillumaan toiselle puolelle maailmaa? Eikö heillä ollut siinä vaiheessa valtaa viheltää peliä poikki tai edes vahvaa ohjausta, että tuosta ei välttämättä seuraa hyviä asioita?

[Näitä tapahtumia kuvataan rokkareiden kroniikoissa yksityiskohtia myöten. Pidän ihmeenä, että esim. Mötley Cruen kaverit ovat selvinneet niin vähällä huomiolla kaikista kepposistaan mitä ovat harrastaneet naisten kanssa.]

Onkohan nyt niin, että kaikki mediassa tapahtuva lässytys seksipositiivisuudesta sun muusta on poistanut vanhemmilta ns. terveen järjen asian suhteen? 

Onko siis niin, että tyttärille ei enää kerrotakaan, että on olemassa paljon miehiä, jotka haluavat sinulta vain yhtä asiaa ja kun he saavat sen, niin sen jälkeen heitä ei enää kiinnostakaan? Ja että olisi hyvä opetella tunnistamaan tällaiset tyypit ja oikeastaan ihan vältellä heitä?  Onko myös niin, että on ihan oikeasti alettu kuvittelemaan, että naisten ja miesten seksuaalisuus toimii samalla tavalla, eli kummallekin on ihan ok harrastella satunnaista seksiä ja siitä ei sitten seuraa yhtään mitään ja elämä jatkuu entisellään? Sit pariudutaan joskus jos sattuu huvittamaan ja jos ei huvita niin sekin on ihan ok. 

Kysyn, koska en oikeasti tiedä.

Minusta näyttää siltä, että Souri on samaa mieltä kanssani:

"Yhteiskuntamme on pettänyt nuoret naiset kyvyttömyydessään ymmärtää tyttöjen perustarpeita"

Niin, mitäs jos ylläoleva onkin osa mainittuja perustarpeita, siis nuo inhottavat kysymykset (ja varsinkin vastaukset, toki), jotka esitin?

Ennen vanhaan muuten ajateltiin vielä niinkin, että jos lapsilla on kotiolot kunnossa, eli heistä huolehditaan ja heitä kasvatetaan aikuisuutta varten, niin kiusaus lähteä teini-ikäisenä jonkun idiootin matkaan vähenee huomattavasti.

Tiedän, tämä on kauheaa konservatiivisuutta. Mutta, jos palaan vuodatukseni alkupuolelle, missä mainitsin suojelun ja kunnian, niin yllättäen nämä ikiaikaiset käsitteet ovat nähtävästi käyttökelpoisia vielä nykyfeministeillekin. Tämä on sikäli mielenkiintoista, koska varsinkin islamilaisissa yhteiskunnissa naisten kunniasta huolehtiminen ja heidän suojelemisensa kunnian menetykseltä on olennainen osa yhteiskunnan toimintaa. Heille asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa, sillä tehtävä on ilmiselvästi miesten. Miesten tehtävä on valvoa ettei nainen missään olosuhteissa menetä kunniaansa.

Meillä moinen ei (onneksi) käy päinsä, mutta tästä on kuitenkin helppo ymmärtää minkä takia esim. eri uskonnot ottaa niin vahvan vastuuta korostavan kannan seksuaalisuuden harjoittamiseen. Se johtuu siitä, että yksilötasolla seksuaalinen holtittomuus on helppo tapa rikkoa itsensä ja joukkotasolla hyvin erilaiset käsitykset seksuaalisuuden harjoittamisesta johtavat ryhmäkoheesion heikkenemiseen.

Otetaanpa vielä ennen lopettamista yksi lainaus Sourin kirjoituksen loppupuolelta. Eli, Souri:

"Oletin, että saavuttaessani julkisuutta ja ihailua en jäisi enää koskaan yksin, vaan minusta tulisi haluttu ja hyväksytty. Seuraukset olivat päinvastaiset. Kärsin niistä vieläkin, 56-vuotiaana."

ja

"Minua vastaan hyökätään yhä säännöllisesti 36 vuotta vanhoja alastonkuviani koskevilla solvauksilla."

Vaikken ole varmasti kaikkein pornomyönteisin henkilö maailmassa (diktaattorina saattaisin jopa kieltää sen), niin mielestäni Souri ei ole tehnyt mitään väärää. Minusta hänellä ei ole mitään syytä hävetä eikä hän myöskään ole tilivelvollinen asiasta kenellekään. Enkä myöskään ymmärrä miten asialla voidaan edes "hyökätä" häntä vastaan. Souri on toki silloin tällöin julkisuudessa ja kertoo näkymyksiään, mutta ei niitä voi kuitata vääriksi toteamalla, että olit Playboyssa.

Näistä tuntojen ilmaisuista tulee itselleni mieleen, että jos nykyaikana monen on vaikea ymmärtää mitä vastuu on, niin ei sen puoleen ymmärretä myöskään mitä vapaus on.

Jos olet ikinä alkanut yrittäjäksi (ja varsinkin jos menestyt vähänkään), tiedät, että ympärillesi ilmestyy ihmisiä, jotka vähättelevät sitä mitä teet ja olet saanut aikaan. Jos olet ikinä treenannut jotain lajia varten tarkoituksenasi menestyä, niin sama homma. Varsinkin siinä vaiheessa kun julistat jonkin tavoitteen, niin ympäristössä herää epäily, että mitä se tuokin muka yrittää. 

Yleistettynä: jos teet oikeastaan mitä tahansa, joka ei viiteryhmässäsi ole "tavallista", koet vastustusta. 

Jos et usko, niin kokeile. Lähes jokaisessa työpaikassa on jonkin sorttinen pukukoodi, vaikkei tätä missään edes mainita - sääntö on kirjoittamaton. Mutta, alapa pukeutua täysin pukukoodin vastaisesti ja katso mitä tapahtuu. Aivan varmasti joku kommentoi tai ainakin huhut alkavat kiertämään, että mikä tuolle yhdelle on tullut.

Vapaus on sitä, että ymmärrät nämä yksinkertaiset ryhmäilmiöt ja olet välittämättä niistä. Vapaus on sitä, että kuljet päättäväisesti vastavirtaan, jos koet sen tarpeelliseksi. Ja usein se onkin, koska muuten oman näköisen elämän eläminen on mahdotonta.

Vapaus ei ole sitä, että vainoharhaisesti pohdit mitä muut ovat mistäkin asiasta mieltä. Ja varsinkaan se ei ole sitä, että keksit siitä tekosyitä olla itse toimimatta.

Vapausjulistus päättyy nyt tähän, mutta vain hetkeksi.

Eli, kysymys, jonka tykkään aina kysyä ennemmin tai myöhemmin - mitäs ongelmaa tässä oltiin ratkaisemassa? No, tietenkin sitä samaa mitä olen yrittänyt tässä muutaman kirjoituksen voimin ratkaista, eli millaiset säännöt seksuaalisuuden harjoittamisessa toimivat ja mitkä eivät. Vielä ei ratkennut, enkä valitettavasti voi luvata ongelman ratkaisemista jatkossakaan.

Mutta, spekulaatio jatkukoon.

(Ps. googlaa "spekula")