Lasten seksuaalikasvatus ja joustava logiikka

Paljon on taas tapahtunut sitten viime näkemän, eli paljon olisi kommentoitavaa ja ulistavaa. Kohuja, isompia ja pienempiä tulee ja menee. Vähän aikaa kohistaan ja kohta kukaan ei muista mistä kohistiin, minkä takia ja mihin päädyttiin. Ja varsinkaan, mitään ei opita.

Yksi viime aikojen kohuista on ollut "Respektiä - seksikirja pojille" -kirja. En mene kirjan taustoihin sen enempää, koska taustat on kerrottu esim. täällä, mutta totean varmuuden vuoksi, että kyseessä ei ole oppikirja, vaan tietokirja (mitä se sitten tarkoittaakaan).

Itse en ole lukenut kirjaa, mutta kommenttien perusteella on selvää, että se sisältää ns. hyvää asiaa samoin kuin arveluttavaa materiaalia. Hyvää asiaa on esim. suostumuksellisuuden korostaminen. Arveluttavaa taas on esim. dickpickien ottamiseen liittyvät ohjeet samoin kuin ohjeistus kuinka syvälle kullin saa suuhun ilman oksennusrefleksiä.

Reaktiot ovat olleet kahdenlaisia: jyrkästi tuomitsevia tai ylistäviä. Jälkimmäinen on maksumuurin takana, mutta palaan kirjoitukseen jatkossa ja kerron mistä on kyse.

Ensimmäinen mieleeni tullut ajatusta tästä keissistä on seuraava: Jonnet eivät muista (tai edes tiedä), että ennen internetiä pornoa oli lähinnä asiaan viihkintyneissä lehdissä, eli, noh, pornolehdissä. Pornolehtiä ilmestyi Suomessa useita, tunnetuimpina varmaankin Kalle, Jallu ja Urkki. Pornolehtien pääasiallinen anti oli kuvat, joissa ... no, tiedätte mitä se on. Lisäksi pornolehdissä oli myös erilaisia artikkeleita, jotka olivat tarinoita lehdessä malleina olevista henkilöistä ja kuvauksia ihmisten kokemuksista aihepiiriin liittyen (täysin keksittyjä toki).

Tahdon siis sanoa, että pornografinen materiaali koostui ainakin takavuosina sekä kuvista että tekstistä, ja että ne olivat yhtä kokonaisuutta.

Ihmettelen nyt, että onko tämä ajatus jossain vaiheessa päässyt katomaan, koska nykyinen nettiporno on lähinnä kuva- ja erityisesti videomateriaalia? Joka tapauksessa pitäisin tätä ajatusta itsestään selvänä, eli että myös tekstimuotoinen kuvaus voi olla pornoa.

Jos hyväksytään eo. ajatus, niin nyt voisi arvioida onko Respektiä-kirjan tietyt kohdat pornografista materiaalia. Mutta miten tämä voidaan tehdä? Mitä erilaisia tapoja kuvata ihmisen seksuaalisuutta on olemassa?

Tapoja on varmasti useita, mutta sanoisin, että oleellista on jako valistavan ja pornografisen materiaalin välillä. Äkkiä mietittynä muita tapoja ovat esim. romantiikkaa painottava - eli esim. suuri osa länsimaisista elokuvista on tehty tästä lähtökohdista, eli on painotettu seksuaalisuuden kuvauksissa romanttisen rakkauden merkitystä.

Tässä nyt toki päästään eri kysymykseen, eli miten erotat valistavan materiaalin ja pornografisen materiaalin toisistaan. Ääripäissä, eli esim. takavuosien yläasteen seksuaalivalistuksen oppikirjassa on taatusti valistavaa materiaalia, kun taas netistä löytyvä materiaali on tavallisesti pornoa. 

Mutta mites Respektiä-kirjan materiaali? 

Minusta varsinkin tuo ... roisi kuvaus suuseksistä on selvästikin pornografista materiaalia, vaikkakaan en näe että tarkoitus olisi sikäli kiihottaa kuluttajaa, joka tavallisesti on pornon tarkoitus. Tämä siksi, että minusta siinä on täysin tarpeettomasti käytetty kieltä (no pun intended), joka on alatyylistä ja jopa teini-ikäisille lapsille sopimatonta. Toisekseen (ja tämä on se pahempi), eli että koko aihepiiri on mielestäni täysin sopimaton. Jotenkuten ymmärrän, että valistusmateriaalissa voidaan mainita suuseksi, mutta jos aihetta lähestytään kulmasta, jossa meisseli on tarkoitus saada mahdollisimman syvälle suuhun, on jotain mennyt pahasti pieleen. 

Ihanko oikeasti tuo on ok?

Minulla ei ole aavistustakaan miten suuseksiä voisi kuvata "arvokkaasti", mutta tuo ei ainakaan ole se tapa.

Mutta, kuten todettu, kaikki eivät näe asiaa näin. Ei liene yllätys että Hesarissa kohua pidetään turhana ja että kirja on "kaunis". Satu Vasantola:

"Kirjassa on tosiaan otsikko: Näin otat hyvä kalukuvan! Tarkoittaako se sitä, että kirja kehoittaisi lähettämään kuvia muiden nähtäville?"

Niin, ei varmaan tarkoita. Mutta tyhmempi voisi kysyä, että minkä takia omasta kalusta pitäisi ylipäätään ottaa kuvia? Itse en ainakaan keksi siihen mitään syytä, koska itse en sanottavammin "innostu" itsestäni, eli pornografisen materiaalin ottaminen itsestäni on ajatuksena järjetön (voi olla että elän tässä asiassa menneisyydessä). Toisekseen näen asiassa jonkinlaisen tietoturvariskin, eli jollakin voisi olla mahdollisuus päästä kiinni kuviin - varsinkin kuin junnut ottavat kuvia vain ja ainoastaan puhelimella.

Ymmärrän, että ns. järjen ja vastuun korostaminen ei ole kirjailijan eikä myöskään Hesarin toimittajan vahvuusaluetta, joten ei tästä tämän enempää.

Vasantola jatkaa:

"Entä toinen kohukohta: Kuinka saa syvälle suuhun? Siinä tosiaan neuvotaan, miten suuseksiä voi harjoitella banaanilla. Jos siis sattuu haluamaan."

Niin, jos sattuu haluamaan. Minusta tämä periaate on ihan validi, mutta vain silloin (eikä aina silloinkaan), kun kyse on aikuisista, eli ns. täysivaltaisista ihmisistä. Teinit eivät sitä ole, eli teini-ikäiset eivät voi olla vapaita päättämään vapaasti esim. seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, koska he eivät esim. vielä ymmärrä vapauden ja vastuun välistä yhteyttä samoin kuin eivät kanna vastuuta valinnoistaan samalla tavalla kuin aikuiset. Tähän nimenomaan perustuu ajatus, jonka mukaan vajaavaltaisia on nimenomaan suojeltava tietyiltä asioilta (kuten pornografialta), koska he eivät osaa tehdä perusteltuja valintoja tilanteissa, koska tarvittavaa kompetenssia ei vielä ole (pahoittelen kapulakieltä).

Vasantola jatkaa:

"Minulle jäivät paremmin mieleen neuvot ensisuudelmasta: Sano jotain kilttiä toisesta, koske vaikka käsivartta ensin, nojaudu kohti ja lue toisen käytöstä. Jos toinen vetäytyy, vetäydy itsekin"

Aluksi en ihan käsittänyt mitä Vasantola tahtoo edellä mainitulla sanoa, mutta sen tarkoitus kirkastui, kun luin kirjoituksen lukijoiden kommentit. Eli tarkoitus on kysyä miksi kiinnittää huomioita muutamaan hieman kyseenalaiseen kohtaan kun kirjasta löytyy niin paljon hyvääkin. 

Tämä on mielenkiintoinen näkemys. Mielenkiintoinen siten, etten usko hänen itsekään oikeasti olevan tätä mieltä. Leikitäänpäs ajatusleikki, että minä, Montanus, kirjoitan tietokirjan, jota on tarkotus jakaa kouluissa ja työpaikoilla. Oletetaan, että kirjassa on 50 kantavaa ajatusta, joista kaksi on törkeän rasistista. No, miten on, kelpaisiko tällainen lähestyminen, ja jos ei kelpaa, niin miksi ei? Jos 48 muuta ajatusta on briljantteja, niin pilaako muka kaksi vähemmän huonoa koko teoksen?

Olen varma, että tämä ei menisi läpi kenelläkään vasemmistoliberaalilla, vaan tasan päinvastoin. Mutta kun on kyseessä oman ideologian viitekehyksessä pyöriminen, niin logiikka joustaa kyllä. Takavuosina esim. Halla-aho kirjoitti paljon asiaa maahanmuutosta, josta oli hyvin vaikea kenenkään olla eri mieltä, mutta niin vain monien mielessä elämään jäivät homojen ampumiskohu ja pari muuta vastaavaa keissiä.

Loppuosa Vesantolan kirjoituksesta on vertausta Yhdysvaltojen kulttuurisotiin - siellähän juuri esim. tämä kirja on joutunut konservatiivien hampaisiin ja varsinkin Floridassa on ryhdytty suht napakoihin toimenpiteisiin, jotta pornografista materiaalia ei eksy teinien silmäterille. Liberaalit pitävät pyrkimyksiä sensuurina ja näkevät jo näyissään kristalliyön ja kirjaroviot. 

En väitä, etteikö paikallisten konservatiivien siimat olisi kireällä asian suhteen, mutta haluan tehdä selväksi yhden asian - se, että kiinnitetään huomioita alaikäisille tarkoittuun materiaaliin ei ole sensuuria. Se on ihan puhdasta järjenkäyttöä ja aitoa huolta lasten hyvinvoinnista. Kuten edellä todettu vajaavaltaisista ihmisistä pitää pitää huolta ja heidän kasvavaa sielua tulee varjella sellaisilta asioilta, joihin heillä ei ole vielä vaadittavaa ymmärrystä. Sama pätee täysivaltaisiin ihmisiin kääntäen - heitä taas ei tarvitse turhaan holhota, eli aikuisten maailmassa ei vastaavaa sensuuria tarvita. Aikuisten tulee voida kohdata maailma sellaisena kuin se on ja heitä ei tule siltä suojella.

Nyt kun kirjoitin ja sanoin tuon ääneen, tuntuu aivan uskomattomalta millä kiihkolla monet vasemmistoliberaalit suhtautuvat esim. X:n (Twitter) muutokseen Elon Muskin ottaessa sen haltuun. Musk on nimittäin vähentänyt (ei siis poistanut kokonaan) sisältötarkastuksia merkittävästi ja sen johdosta keskustelu on paljon vapaampaa kuin ennen. Mutta tämä ei tietyille tahoille käy ja he ovat nyt pakenemassa X:n kilpailijalle BlueSkyihin, jossa pääsee taas ah, niin ihanan, sensuurin pariin. Takaisin poliittiseen korrektiuteen ja uhrimentaliteettiin. Mutta lapsille toki saa tarjota mitä tahansa.

Palataanpas vielä hetkeksi kirjoituksen alkuun. Tilitin siinä, että kohuja syntyy ja laantuu, ja ikinä ei opita mitään. Mutta miksi näin on, eli mitä kohujen aikana tapahtuu?

Itse näen asian siten, että kohu syntyy yleensä siitä, että ihmisen jotakin perustavaa laatua olevaa arvoa on loukattu. Tämä on se, joka nostaa tunteet pintaan. Tässä tapauksessa esim. itselläni loukattu arvo liittyy lastensuojeluun, jonka otan vakavasti. Jollakin muulla se voi sattua johinkin muuhun arvoon - tosin nyt en ihan äkkiseltään oivalla mikä esim. Hesarin mainitun toimittajan arvo tässä voi olla. Tosin luulen kyllä, että toimittajalla on tässä jokin ihan suht järkevä ajatus taustalla, mutta riveiltä se ei lukijalle helposti välity.

Toisekseen, kohuihin liittyy mielestäni aina se, että kenellekään ei ole aavistustakaan siitä mitä ongelmaa ylipäätään ollaan ratkaisemassa. Tämän takia asiat vellovat ilman minkäänlaista rakennetta ja missään ei näytä olevan mitään tolkkua. 

Sanoisin kuitenkin, että yksi asia pätee aina - yleensä yritämme ratkoa ongelmia, joihin ei ole olemassa täydellistä ratkaisua. Eli täysin humaania positiota ei ole olemassakaan, tai jos on, niin emme tiedä missä se sijaitsee. Tämä pätee kaikissa hankalissa ongelmissa, kuten esim. abortissa ja eutanasiassa, suhtautumisessa päihteisiin yms. yms.

Seksuaalisuus on niin vaikea aihepiiri, ettemme mitenkään pysty täysin ymmärtämään millaista seksuaalivalistusta nuorille pitäisi antaa, jotta heille kehittyy terve suhtautuminen seksuaalisuuteen. Itse asiassa emme edes tiedä mitä terve seksuaalisuus tarkoittaa aikuisillekaan - emme tiedä ovatko erilaiset fetissit tervettä seksuaalisuutta vai ei - tai onko niissä eroja. Asiantuntijat voivat esittää arvioita, mutta heilläkään ei ole varmaa tietoa, koska tieteenala ei ole eksakti.

Seksuaalisuus on kuitenkin aivan valtava voima ihmisessä - tämän takia esim. eri uskonnot ottavat niin voimakkaasti kantaa seksuaalisuuteen - esim. kristinuskossa (puhumattakaan islamista) on iso joukko erilaisia sääntöjä, joita uskovien tulisi noudattaa. Nämä säännöt ovat ajansaatossa muuttuneet ja seksuaalimoraali on välillä keventynyt ja taas tiukentunut. Elämme nyt melko kevyttä aikaa, mutta esim. MeToo-liike kiristi sitä huomattavasti. 

Isossa kuvassa meillä on kuitenkin hyvin vajavainen käsitys mikä tällä saralla on oikein ja väärin, ja tämän vajavaisen tiedon parissa on vaan elettävä.

Tämä ei toki tarkoita että ei tiedettäisi mitään. Itse ainakin tiedän sen, että porno ei kuulu lasten eikä teini-ikäisten silmille. Jos se tarkoittaa kulttuurisotien jatkumista, niin sitten se tarkoittaa sitä.

Ps. Suomen nostatus-podcastin jaksossa "Kommunistien seksivinkit lapsille" käsitellään tätä tapausta podcastin juontajille tyypillisellä tavalla, eli ajatuksilla, joita et kuule missään muualla. Kannattaa kuunnella, jos aihepiiri edelleen kiinnostaa.