Mitä transseksuaalisuus on - ratkaisu?

Luulen, että olen vihdoin viimein ratkaissut päätäni jo vuosia vaivanneen arvoituksen. Tai no, minä en sitä tietenkään itse ratkaissut, mutta vihdoinkin on löytynyt ihminen, joka osaa esittää asian siten, että jopa meikäläinen sen ymmärtää.

Arvoitus on siis, että mitä nämä ns. transjutut, sukupuolen korjaaminen, yms. oudot käsitteet tarkoittavat. Mikä on se ilmiö, jossa ihminen voi kokea olevansa nainen, vaikka onkin biologisesti mies.

Ymmärrätte mistä on kyse. Katsotaanpas.

Törmäsin joku aika sitten YouTubessa miekkoseen nimeltä Az Hakeem. Hän on psykiatri ja psykoterapeutti, joka on työskennellyt viimeiset 25 vuotta ihmisten kanssa, joiden haasteet liittyvät sukupuolisuuteen. Häntä on viime aikoina haastateltu useammassakin podcastissa, joissa em. aihepiiriä käsitellään. 

Yritän nyt seuraavassa kertoa miten hän asian näkee. Oleellisimmat pointit, jotka siis toistan, löytyvät tästä podcastista. Itse olen nähnyt ehkä viisi podcastia, joissa hän on vieraillut, mutta tuossa viitatussa hän mielestäni esittää asiansa selkeimmin.

Hakeem näkee, että sukupuolensa kanssa "kamppailevat" (termi on huono - tulette näkemään miksi) ihmiset jakautuvat neljään kategoriaan. 

Ensimmäinen ryhmä on ryhmä, jota Hakeem kutsuu transseksuaaleiksi. Transeksuaalit ovat ihmisiä, joilla on pitkä historia kokemuksesta väärässä sukupuolessa elämisestä. Tunne oman kehon vieraudesta on hyvin usein alkanut jo lapsena ja jatkunut aikuisuuteen ollen välillä heikompaa, voimakkaampaa ja välillä lähes sietämätöntä. Transseksuaaleja on Hakeemin mukaan erittäin vähän - vain noin yksi kymmenessätuhannessa.

Toinen ryhmä on ns. transvestiitit. Transvestiitit jakautuvat kahteen alaryhmään, jotka ovat ns. fetisistiset transvestiitit ja ei-fetisistiset transvestiitit. Fetisistiset transut ovat miehiä, jotka pukeutuvat joko jatkuvasti tai silloin tällöin naisten vaatteisiin. Fetisisteillä asiaan liittyy seksuaalinen pyrkimys, eli he kiihottuvat naisten vaatteisiin pukeutumisesta. Ei-fetisistit tekevät samaa, eli pukeutuvat naisten vaatteisiin, mutta he eivät etsi siitä seksuaalista nautintoa, mutta saavat jotain muuta mielihyvää siitä. Kummallekin ryhmälle on kuitenkin yhteistä se, että he eivät tavallisesti kuvittele olevansa naisia, eli heillä ei ilmene dysforiaa oman kehonsa suhteen. Transvestiitit ovat Hakeemin mukaan melko iso ryhmä.

Kolmas ja erittäin pieni ryhmä ovat ihmiset, joilla on ns. autogynefilia. Autogynefiilit ovat miehiä, joilla on fantasioita siitä, että heillä voisi olla naisen kehonosia, kuten rinnat ja vagina. Heillä, kuten fetisistitransuilla asia liittyy seksuaalisuuteen, eli heillä yksinkertaisesti on hyvin voimakas fantasia naisena olemisesta kuitenkin sillä erotuksella, että autogynefiilejä ei kiinnosta naiseksi pukeutuminen (ja toisaalta fetisistitransuilla ei ole fantasioita naisten kehonosista).

Neljäs ryhmä on ns. ROGD-ihmiset, eli ihmiset, joille tunne väärässä sukupuolessa elämisestä on tullut äkillisesti, yleensä murrosiässä tai hieman sen jälkeen, ja ovat yleensä tyttöjä. ROGD tulee sanoista "rapid onset gender dysphoria". Hakeemin mukaan nämä ihmiset ovat samankaltainen alakulttuuri, jollainen esim. punk, kasarihevarius tai vaikka goottius (Hakeemilla itsellään on vahva goottitausta) oli aikanaan. 

Alakulttuureista on oleellista ymmärtää, että niihin liittyy aina ns. sosiaalinen tartunta, tietynlainen angsti (viha, kiukku "jotakin" kohtaan) ja todellinen tai kuviteltu altavastaajan asema.

Alakulttuurit ovat perinteisesti liittyneet musiikkiin, mutta eivät enää. Tämä siksi, että sosiaalinen media on nykyisin paikka, jossa nuoret manifestoivat identiteettiään. Ennen tätä tosiaan tehtiin musiikin ja vaatetuksen kautta, mutta tämä ei toimi enää.

Pohditaanpas seuraavaksi vielä tarkemmin eri ryhmien erityispiirteitä.

Ensimmäinen ryhmä on siis ns. transseksuaalit, joilla on pitkä tausta kehodysforiasta. Ja ennenkuin yhtään jatkan, on esitettävä ns. perimmäiset kysymykset: 

Mistä kehodysforia johtuu? Voiko olla niin, että ihminen voi syntyä väärään sukupuoleen?

Hakeemin mukaan ilmiö sukupuolittuu vahvasti (kumma juttu miten psykologiset ilmiöt sukupuolittuvat aina): käytännössä kaikki kehodysforiasta kärsivät miehet ovat autisteja, kun taas naisissa enemmistöllä on traumaperäinen tausta.

Hakeem on työssään havainnut, että autistisen ihmisen logiikka menee seuraavasti: en pidä puvuista, en kanna mukanani salkkua, en pidä jääkiekosta, olen siis nainen. 

Autistinen persoona siis sukupuolittaa erilaiset toiminnot ja arvioi sen perusteella kumpaan joukkoon kuuluu. Autisti elää hyvin mustavalkoisessa maailmassa ja hänen on hyvin vaikea ymmärtää harmaan sävyjä asiassa kuin asiassa (riippuen toki autisminsa tasosta). Traumataustaisilla asiat ovat mutkikkaampia, koska trauman syyt voivat olla hyvin vaikeita löytää.

Miten näitä ihmisiä voisi parhaiten auttaa? Hakeem on havainnut, että näille, samoin kuin kaikille mainituille ryhmille paras apu on ryhmäterapia. Ryhmäterapia toimii tässä aihepiirissä siten, että ryhmässä on moninainen joukko ihmisiä - osa elää elämäänsä korjatussa sukupuolessa, osa on detransitioitunut, osa on nuoria ROGD-ihmisiä, jne. Näissä sessioissa ihmiset kertovat omista tuntemuksistaan ja muut kommentoivat niitä. Ja kyseenalaistavat. Hakeemin mukaan sessioissa kyseenalaistetaan oikein reilusti osallistujien näkemyksiä. Mutta, tämä on kuulemma ok, koska kritiikki tulee vertaistasolta, eli ihmisiltä, jotka ovat eläneet tai parhaimmillaan elävät samojen hankaluuksien kanssa.

Hoito on ollut sen verran tehokasta, että vain hyvin pieni prosentti (noin 2) edes harkitsee sukupuolen korjausta kirurgisin ja lääkehoidollisin menetelmin. Lisäksi hän on vakuuttunut siitä, että päinvastoin kuin esim. homoseksuaalisuus, on kehodysforia yleensä ns. parannettavissa. Tällä tarkoitetaan siis sitä, että kehodysforia saadaan hoidolla sellaisiin mittasuhteisiin, jotta sen kanssa voi elää siinä kehossa, joka on annettu.

Otetaanpas tähän väliin pieni breikki ja myös hieman omaa arviota.

Jos lähtee liikkeelle luokittelusta, niin minusta se näyttää pätevältä. En tietenkään maallikkona pysty sanomaan ovatko ryhmät juuri nuo, mutta se ei minua juuri kiinnostakaan. Pääasia, että edes joku on yrittänyt saada asiaan hieman tolkkua ja rakennetta.

Pitäisin selvänä, että kysymykseni voiko ihminen syntyä väärään sukupuoleen, liittyy ensimmäiseen ryhmään, sillä nämä muut ryhmät eivät liity asiaan oikeastaan mitenkään. Mutta, vastaus näyttäisi olevan hyvin selkeä, eli että ei voi.

Minusta näyttää siltä, että sukupuoli on lisääntymisbiologinen ilmiö, joka on sama kaikilla nisäkkäillä. Sukupuolia on kaksi ja on mahdotonta syntyä väärään sukupuoleen. Tällaista ilmiötä ei vaan kertakaikkiaan ole olemassa. 

Ja huom. tämä näkemys perustuu tieteeseen. Vaikket uskoisi sanaakaan mitä Hakeem sanoo, niin fakta on se, että minkäälaisia todisteita väärään sukupuoleen syntymisestä ei ole olemassa. Ei ole muuta kuin tunne.

[lisäys: tiedän, että on olemassa ns. intersukupuolisia ihmisiä. Mutta, intersukupuolisuus on sukupuolisuuden _häiriö_, ei mikään kolmas sukupuoli, tms.]

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, etteikö joidenkin kehodysforia voi olla niin vaikea, ettei siihen terapia, yms. auta, vaan on kaikkien kannalta paremmin suorittaa hallittu sukupuolenkorjaus. Minusta aikuisella ihmisellä pitää olla tähän oikeus. 

Tämä ei silti saa mennä siihen, että ympäristöltä aletaan rangaistuksen uhalla vaatia pitämään naista miehinä tai toisinpäin (esim. Skotlannissa voit saada seitsemän vuotta vankeutta väärinsukupuolittamisesta). Ei. Esim. varmaan tunnetuin transmies Buck Angel suhtautuu asiaan siten, että ei hän ole mies, vaan transmies. Tämä sen takia, että kymmenien vuosien korjaushoitojenkin jälkeen hänen kehonsa on naisen keho, vaikka näyttääkin nykyisin mieheltä.

On kuitenkin täysin selvää, että lapsille eivät kuulu a) murrosikää viivyttävät ns. puberteettiblokkerit eivätkä b) minkäänlaiset kirurgiset toimenpiteet. Jos pidät tätä itsestäänselvänä ja omien renkaiden pumppaamisena, niin mietipä uudelleen - tämä on nimittäin juuri sitä mitä transaktivistit vaativat. Ja näitä ihmisiä on enemmistö vihreistä ja vasemmistoliitosta.

Katsotaanpas vielä hetki muita ryhmiä, eli voivatko he olla vaarassa päätyä hoitoihin, joita myöhemmin ehkä katuvat.

Transvestiitit ovat siis ryhmä, jolla kehodysforiaa ei ole. Heillä riski päätyä tarpeettomiin kehoa muokkaviin hoitoihin on erittäin pieni. Hakeem muistaa aivan muutaman tapauksen, jossa transvestiitti on hankkiutunut eroon pikkuveljestään, josta on sitten seurannut armoton katumus. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin todella harvinaisia, koska varsinkin fetisistit ymmärtävät, että he tarvitsevat pikkuveljeään, jos ei muuhun niin ainakin masturbointiin. 

Oli miten oli, tästä kuitenkin on helppo ymmärtää miten tärkeää oikean diagnoosin, tai sanotaan, että kuinka tärkeää tosiasioiden selvittäminen asian suhteen on. Oman kehon muokkaaminen on niin lopullinen operaatio, ettei sitä pidä tehdä ennenkuin on aivan varma asiastaan.

Sen verran vielä transvestiiteistä, että joillakin heillä on Hakeemin mukaan fetissi naisten tiloihin pääsemisestä. Näitä kuulemma näkee nykyisin sosiaalisessa mediassa (itse en ole nähnyt, koska en käytä TikTokkia, yms. sontaa), eli miehiä, jotka kokevat saavansa mielihyvää kun ovat päässeet naisten vessaan ja naisia v*tuttaa. Hakeemin mukaan nämä miekkoset ovat vaarattomia, mutta ymmärrettävästi toki kiusallisia.

Näiden suhteenhan me elämme nyt oudossa tilanteessa - ei pystytä sanomaan onko ok, että naisten tiloissa on miehiä. Jos et usko, niin soitapa lähimpään uimahalliin ja kysy. Saat sieltä niin ympäripyöreän vastauksen ettei sitä kukaan ymmärrä.

Mainitsin, että Hakeemin mukaan ROGD-ihmiset ovat käytännössä uusi alakulttuuri. Miten tällaisiin nuoriin pitäisi sitten suhtautua? Mitä teet jos tyttäresi ilmoittaakin yhtäkkiä olevansa poika?

Asia on siksi hankala, että kun alakulttuuri saa valtaansa, on se melko kokonaisvaltainen kokemus. Tiedän tämän itsekin - jos vanhempani olisivat olleet jyrkästi sitä vastaan mitä halusin teini-ikäisenä olla, niin olisihan se ollut ihan kauheaa. Siis täysin sietämätöntä. Minulle oli tärkeää pitää reilusti pidempää tukkaa ja pukeutua hieman eri tavalla kuin muut, ja kuunnella kasariheviä. 

Tosin tässä täytyy sanoa, että musiikkigenren fanittaminen oli melko turvallista. Itse en ainakaan tehnyt ainoatakaan kovin lopullista muuvia ollessani kova kasarihevari.

Minusta vanhemmat eivät voi muuta kuin yrittää puhua järkeä ja antaa ajan kulua. Jokainen päivä, jolloin aurinko nousee ja jälkikasvu elää omassa kehossaan ilman tarpeettomia hoitoja, on hyvä päivä. Aika kyllä tekee tehtävänsä ja naiseksi ja mieheksi (ja ihan ihmiseksi) kasvaminen tapahtuu kyllä useimmille jossain vaiheessa. Eli syntyy esim. ymmärrys siitä, että olet mies tai nainen, ja voit täällä länsimaisssa elää sen näköisen elämän kuin haluat. Eli ROGD menee ohi.

Lukija varmasti pohtii nyt minkä takia jauhan tästä aihepiiristä ja että eikö olisi jotain tärkeämpääkin asiaa. Täytyy myöntää, että pohdin tätä välillä itsekin. Tällä hetkellä näen asian siten, että oli asia oikeastaan mikä tahansa, johon voit ottaa joko ns. liberaalin tai konservatiivisen kannan, ottaa media automaattisesti mahdollisimman liberaalin kannan, jota se alkaa rummuttamaan täydellä teholla ja täysin kritiikittä. Asiantuntijoiksi valitaan ihmisiä, jotka sopivat tarinaan, joka halutaan kertoa. Niin, ja siis itseäni ei huvita olla kumpaakaan, ei liberaali eikä konservatiivi.

Joka kerta tapahtuu sama, eli kun asiaa alkaa selvittämään, niin paljastuu kaikkea sellaista, joka ei mediassa kestä päivänvaloa. Tämä on tapahtunut ihan jokaisen aihepiirin osalta, joita olen viime vuosina alkanut selvittelemään - on kyse sitten maahanmuutosta, abortista, eutanasiasta, poliisin väkivaltaisuudesta, yms.

Transaihe on näistä aihepiireistä varmasti se, jossa sumutetaan kaikkein eniten.  

Sumutustaktiikoista yleisin on ns. outo niputus, joka ei perustu mihinkään. Esim. tässä aihepiirissä kaikkien mainittujen ryhmien leipominen trans-sateenvarjon alle on keino, jolla aihepiiristä saadaan niin hähmäinen, ettei sitä kukaan ymmärrä. Ja kun asiaa ei ymmärrä niin ei siitä kiinnostutakaan. Tällä taktiikalla saatiin puskettua läpi esim. sukupuolen itsemäärittelyoikeus Marinin hallituskauden lopulla. Olen satavarma siitä, että juuri yksikään kansanedustaja ei ymmärtänyt mistä on kyse.

Sama taktiikkaa sovelletaan menestyksellä myös muissa aihepiireissä. Esim. amerikkalaisessa todellisuudessa puhutaan ns. POC -ihmisistä, eli people of color. Tällä termillä yritetään viedä kaikki muut paitsi valkoiset saman sateenvarjon alle ja luoda ymmärrys, että kaikki POC-ryhmät ovat alisteisia valkoisiin nähden. Koko ajatus on aivan älytön, sillä esim. aasialaiset on erittäin hyvin menestyvä kansanosa Yhdysvalloissa. Samoin kuin mustia jakaa esim. taustansa perusteella (Jamaika, Kuuba, Nigeria, orjuus), niin kylläpä eroja löytyy, eli useat ryhmät pärjäävät paremmin kuin valkoisten vastaavat ryhmät. Niin vaan silti POC -käsite elää ja voi hyvin amerikkalaisessa akateemisessa maailmassa.

Sama sumutus pätee myös täkäläisessä maahanmuuttokeskustelussa. Ei kukaan ehdota että maahanmuutto pitäisi lopettaa kokonaan. Tiedämme tasan tarkkaan millaisilla ihmisillä on parhaat mahdollisuudet pärjätä täällä. Mutta ongelman tarkempi analysointi ei tietenkään käy, vaan asiaa halutaan käsitellä yhtenä outona kokonaisuutena, johon ei meinaa saada mitään otetta.

Outo niputus kun koristellaan ihmisoikeuspuheella saadaan makoisa kakku, jota sitten joukolla ahmitaan.

Mutta, ei tässä blogissa. Eli edelleen, älä usko, vaan ota itse selvää.

Ensi kertaan.