Tekstit

Seksuaalinen moraali - onko sillä merkitystä?

Tällä kertaa ajattelin hieman nostaa tasoa (en älyllistä, vaan abstraktion) ja nostaa esille tutkimuksen, joka jaksaa hämmästyttää ja jakaa mielipiteitä vielä tänäkin päivänä, vaikka itse tutkimus on tehty vuonna 1936. Montanuksen mieltä hallitsee kaksi vanhaa kulttuuriantropolian aihepiirin tutkimusta, joista tämä on toinen. Muutama vuosi sitten seikkaillessani Internetin ihmeellisessä maailmassa törmäsin amerikkalaiseen feministiin Camille Pagliaan. Tavallisesti en kauheasti innostu feministien tuotoksista, mutta silloin tällöin heilläkin on mielenkiintoista asiaa. Paglia esitti, että jos yhteiskunnan "kulttuurinen tila" on sellainen, että se alkaa hyljeksiä maskuliinisuutta ja ihailla feminiinisyyttä ja että jos seksuaalinen moraali on vapautunut ja homoseksuaalisuudella on sosiaalinen hyväksyntä, nämä ovat varmoja merkkejä kulttuurin rappiosta. Kuullessani tällaista olin ensin kuin puulla päähän lyöty (jo senkin takia, että tiesin Paglian itse olevan homoseksuaali) sillä

Kelpaisiko eheytys?

Pohdiskelen tällä kertaa eheyttämistä ja sitä mitä se tarkoittaa ajassa, jota elämme. Perinteisesti eheyttämisellä on tarkoitettu kaikkia sellaisia keinoja, joita on käytetty homoseksuaalien "käännyttämiseksi" heteroseksuaaleiksi (määritys omani). En mene eheyttämisen historiaan sen koommin, koska en tunne sitä hyvin ja koska sillä ei ole käsiteltävän aiheen suhteen merkitystä. Totean vain, että eheytystä on tehty ja tulokset eivät käsittääkseni missään ajassa tai kulttuurissa ole olleet kovin mieltäylentäviä - eli eheytymistä ei ole tapahtunut. Leikitään alkuun pieni ajatusleikki. Kuvitellaan, että Montanus on homoseksuaali, mutta syystä tai toisesta haluaisi olla hetero. Kuvitellaan myös, että Montanus on niin ujo, ettei uskalla itseä kysyä "apua", joten Montanus tarvitsisi pientä jeesiä, jotta pääsisi eteenpäin. Montanus pyytääkin nyt juuri sinua , voisitko hieman selvitellä miten eheytyshoitoihin pääsee. Ja koska lukija on ystävällinen, hän ottaa tehtävän vastaa

Antirasismia Chicagon malliin

Männä päivänä törmäsin Internetissä juttuun, jossa kerrottiin kuinka automaattista liikenteenvalvontaa harrastetaan amerikanmaalla huomattavasti vähemmän kuin esim. Suomessa. No, aloin ihmetellä, että miksi moinen, koska ainakin Suomessa se on todettu helpoksi tavaksi hillitä tilannenopeuksia ja sitä kautta vähentää vakavien onnettomuuksien määrää. Hieman asiaan tutustumalla selvisi, että automaattinen liikenteenvalvonta on vastatuulessa, koska menetelmä osaa olla rasistinen. ... Hetken aikaa piti pohtia miten tämä on mahdollista, sillä oman järjenjuoksuni mukaan nopeuskamera ei ole kiinnostunut henkilön ihonväristä, vaan lähinnä siitä kuinka kovaa autolla tolpan ohi kaasutellaan. Mutta, todellisuus on ilmeisesti toinen. Mistä on kyse? No, kyse on ns. antirasistisen ajattelun soveltamisesta. En tiedä milloin ja kuka käsitteen antirasismi on ensimmäisenä lanseerannut, mutta tunnetuimmat käsitteen popularisoijat lienevät Robin DiAngelo (kirjassaan "White Fragility", 2018) ja Ib

Mistä on kyse?

Hei! Olen Montanus. Olen elämän ihmettelijä ja ikuinen totuuden etsijä. En ole koskaan ollut kiinnostunut maailmanlopun ennusteista, koska ne a) ovat yleensä älyttömiä b) eivät toteudu (johtuen kohdasta a)), mutta viime vuosien aikana olen vakuuttunut, että olemme menossa suuntaan, jossa meitä odottaa perikato. Enkä puhu pelkästään Suomesta, vaan koko länsimaisesta kulttuurista. Aion kirjoittaa kaikesta, josta koen jotain ymmärtäväni ja myös sellaisesta, jota en ymmärrä. Tulen käsittelemään reilusti woke -kulttuurin erilaisia ilmentymiä, eli tasa-arvoa, etnisiä suhteita (=rasismia), seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää aktivismia. Samoin käsittelen Yhdysvaltain politiikkaa ja sen ilmiöitä. Toivon, että pystyn tuomaan esille näkökulmia, jotka eivät tule esille valtamedioissa. Tarkoitukseni ei ole tuutata asioista vain yhtä näkökulmaa, vaan tarkastella asioita kokonaisvaltaisesti. Tämä pätee kuitenkin tiedostaen se, että tietty näkökulma painottuu hyvin vahvasti esim. Ylen uut